maanantaina, toukokuuta 05, 2008 21:20

Kirottu 102. jakso

Kolmas kerta toden sanoo, vaikkakin melko hiljaa.

Naurispaja podcast #102 5.5.2008 (58:37 53,6 MB)

suora linkki ohjelmaan >
rss-feed >

ALKUNÄYTÖS
- 102. jakson kirous

PALAUTTEET
- Kiitos teille, Juha Niemi, Seppo T, tjh, Niinku, 1/2 totuus ja Vanha Jokela
- Naurispaja mainittu printtimediassa "terveysajattelupodcastina", hehee

PODCASTING
- Radio Koskisuomi lopetti
- Radiolaatikko aloitti
- Podshow muutti nimensä Mevioksi mielenkiintoisesta syystä
- Podcasting ei ole kärsimättömille kuuntelijoille

KULUTTAMINEN
- Suuri Leluratsia alkaa, ftalaatit syynissä
- Käänteinen tuotesuositus: Body Shop ei ole enää entisensä, korvaava kosmetiikkavalmistaja haussa

YMPÄRISTÖ
- Kukkien tuoksu vähenee ilmansaasteiden vuoksi, tässäkö syy mehiläiskatoon
- Ydinvoiman suhteen kannattaa harrastaa lähdekritiikkiä


LINKIT
GreenZone -huoltsikka
Edward de Bono
Sunita Narainin haastattelut BBC:llä
Uusi podcast: Radiolaatikko.net
Ent. Podshow, nyk. Mevio.com
Talsan uutinen leluratsiasta
Kukkien vähenevästä tuoksusta Virginian yliopiston sivuilla ja HS:fissä

Jutelkaa tekin meille, keinot ovat blogikommentointi, sähköposti ja/tai MyChingo. Kivvaa kun ootte siellä!

Tunnisteet: , , , , , ,

5 Kommentit:

Anonymous tjh sanoi...

Ftalaatti sentään! Tulihan se Nauriskahvila vihdoin ulos venäläiset kosmonautit MIR-asemalle sohvapöytiä rikkomassa-peräisten ongelmien ratkettua. PuhKu aikoo lomailla äitienpäivän, HeKa lomaili viime sunnuntaina, mutta liljaradio taitaa ilmestyä taas aikataulun mukaisesti ensi viikolla.

Tunnustuksia. Teidän tasapainoinen kompromisseihinkin myönteinen elämänasenne suhteessa ympäristö- ja terveysasioihin on alkanut puremaan ainakin omaan käsitykseeni. Radikaalit yhden asian fundamentalistit voivat tehdä jopa aatteelleen hallaa, kun kukaan ei halua samaistua kiihkolaisiin. Järkevä, askel-kerrallaan, balansoitu lähestyminen asiaan kuin asiaan on aina rakentavampaa kuin vallankumouksellisten muutosten yrittäminen. Tavoitteita pitää olla ja niiden on oltava korkealla, mutta kaikkein tärkeintä on saada aikaan laaja hyväksyminen ja valjastaa pienten purojen koskiksi kasvava voima, luoda yhteen grillihiileen puhaltamisen ilmapiiri ja aloittaa pienet teot kohti parempaa huomista itsestä, nyt ja tässä.

Omassa elämässäni on ajankohtaista auton hankkiminen. Tähän asti ei sellaista ole kertaakaan ollut, vaan toimeen on tultu tarvittaessa laina-autoilla ja pääasiassa julkisella liikenteellä ja takseilla silloin kuin se on käytännöllistä. Nyt työt ovat muuttumassa siihen suuntaan että julkisilla ei yksinkertaisesti pysty matkustamaan menettämättä kaikkea vapaa-aikaa.

Autovalmistajat tuovat kyllä hyvin esiin kulutuksen ja päästöt, mutta edelleen on hieman sellainen tunne kuin "parhaan" mahdollisen auton ostaminen tarkoittaisi edelleen automaattisesti isompaa konetta ja suurempia päästöjä. Aina ei esimerkiksi saa isompaa bensaversiota vastaavilla hyvillä mukavuus- ja turvavarusteilla varustettua autoa vähäpäästöisellä diesel-moottorilla, vaan vähäpäästöisimmät mallit ovat niitä hinnat-alkaen karvalakkimalleja, joihin ei välttämättä parasta varustelutasoa saa lainkaan tai yksittäisinä lisävarusteina edullisemman varustepaketin sijaan kasattuna taloudellinen ja vähäpäästöinen malli muuttuu ökykalliiksi, jonka hinnalla voi myös valita huomattavasti tehokkaamman ja vähemmän vihertävän kukertavan mallin. Siinä liljakin horjuu ja taipuu tuulessa, kun on verenperintönä moottoriöljyä suonissa.

Ei kuitenkaan voi valittaa etteikö nykyisin löytyisi paljon vaihtoehtoja, ehkä vähän liikaakin. Todellinen vertailu on työlästä, eikä autokaupoissakaan aina saa sellaista kohtelua jota voisi odottaa kymmenien tuhansien investointia tehdessään. Olen saanut parempaa palvelua ostaessani parinkymmenen sentin nippeliä rautakaupasta. Usein nuorta ostajaa lisäksi ikäsyrjitään ja katsotaan vinoon. Töissä käytän pukua, autokauppaan kävelen verkkarit jalassa, jotta näen kuka on oikeasti kiinnostunut palvelemaan. Suurin osa, kuten minäkin, ostaa kuitenkin sen auton osittain tai kokonaan lainarahalla, eikä liikkeelle pitäisi olla asiakkaan yhteiskuntakastilla merkitystä, saavat rahansa joka tapauksessa. Huonosti palvelevista liikkeistä käännyn pois, onhan noita paikkoja täällä pääkaupunkiseudulla aivan riittävästi, ostajan markkinat.

Käyttövoimavero ihmetyttää. Miksi ihmeessä bensa on lainsäätäjän mielestä jollain tavoin niin paljon ympäristöystävällisempi kuin esimerkiksi korkean hyötysuhteen turbodiesel katalysaattoreilla ja hiukkassuodattimilla varustettuna? Miksi edelleen rangaistaan hybridi- ja sähköautoja, eikä tueta vähäpäästöisiä malleja huomattavasti nykyistä voimakkaammin? Nykyinen suuri kiinnostus diesel-autoihin yhdistettynä käyttövoimaveroon, joka edellyttää henkilökohtaisesta taloudellisesta vinkkelistä vähintään 15-25 tuhannen kilometrin vuotuista ajosuoritusta, ei tue autoilun vähentämistä. Pitäisi tukea sekä vähäpäästöisyyttä, että turhien ajojen vähentämistä ja kohdentaa se alueille joilla joukkoliikenne on kunnossa. Syrjäseuduilla pitää edelleen olla ihmisillä taloudellisesti kannattavaa liikkua pitkiäkin matkoja.

Takaisin uskovaisten käännyttämisestä tunnustuksiin. Kuljen melko paljon moottoripyörällä sekä töihin että huvimatkoilla. Laite toimii bensalla ja kuluttaa reilut neljä litraa sadalle kilometrille ja se täyttää Euro III päästöstandardin vaatimukset. Istumapaikat on koko perheelle. Kulujen ja ympärivuotisen käytön mukavuuden kannalta nelipyöräinen malli peltikorilla olisi paljon järkevämpi. Nautin kuitenkin superautoon verrattavissa olevasta suorituskyvystä enemmän kuin kasvihuoneilmiöstä tai eurojen säästämisestä.

Ripitys ja synninpäästö. Lennän harvoin. Olen lentänyt useammin työ- kuin lomamatkoilla. Aina kun tulostan paperille, ajattelen tappamiani puita. Kodinkoneita hankkiessa hankin niin vähän vettä- ja sähköä kuluttavia malleja kuin mahdollista. Kotona kaikki useimmin käytetyt lamput ovat säästömalleja, vaikka en usko että ne tuovat minulle senttiäkään säästöä kokonaiskuluissa hankintahinta huomioiden. Lajittelen biojätteen, pahvit ja sekajätteen ja toimitan ongelmajätteet oikeisiin pakkoihinsa. Suosin kotimaista ruokaa ja ostan vain lattiakanalassa munineiden siipiveikkojen tuotoksia. Olen kenties jopa HeKan Hessuun verrattavissa oleva gadget-friikki, kännykkäni on alle puoli vuotta vanha malli ja sen lisäksi kulkee mukana usein 3-4 muuta laitetta. Koti-PC:n sentään päivitän korkeintaan kolmen vuoden välein. Tunnen jonkinlaista helpotusta pelastettuani useita tietokoneita joutumasta ennenaikaisesti materiaalin kierrätyksen sijasta takaisin hyötykäyttöön. Tunnen sen sijaan viiltävän piston ajatellessani korjauskelpoista maastopyörää, jonka vein metallinkierrätykseen tilan puutteeseen vedoten, vaikka tiedän että sille olisi pienellä vaivalla löytynyt ottaja.

Joulukuusta minulla ei koskaan ole, eikä siihen sopivia muovisia koristeita. Lahjaksi muille annan joko käyttöesineitä tai rahaa. Vaatteeni ostan kestävyyden näkökulmasta ja käytänkin ne monien mielestä loppuun asti. Käytän korjauspalveluja sekä kengille että vaatteille, koska laadukkaita tekstiilejä kannattaa korjata ja paikallisia käsityötaitoja tukea. Talvikengät kestävät minulla vähintään viisi vuotta ja lenkkikengät, kunnes pohjat on puhki. En koe kärsiväni näistä valinnoista pätkän vertaa, koska vaatteiden ulkonäkö merkitsee minulle lähes yhtä paljon kuin moldovialaisen sittisontiaisen parittelurituaalit.

En tiedä kiinnostiko tämä sekalainen vuodatukseni elämäni eri osa-alueilta ketään. Jos viestissäni on jokin ydin, on se mielstäni sama kuin Naurispajan viesti, ei tarvitse olla pyhimys voidakseen pyrkiä elämään itsensä ja muiden kanssa tasapainossa. Emme voi muuttaa luolaan kiviseinästä vettä imemään ja kaarnasoppaa iltapalaksi ryystämään. Ulkopuoliset asiat vaikuttavat siihen miten voimme elämämme elää, mutta meillä on jatkuvasti vaihtoehtoja joista valita huonon ja vähän paremman välillä. Kasvatamme paitsi itseämme, lähimmäisiämme ja tulevia sukupolvia valitsemaan parempi suunta tulevaisuudelle. Vaikutetaan siellä missä pystymme, eikä rikota yhtä mielestäni tärkeintä liljuuden periaatetta, pitkän hännän teoriaa, koska jokainen korsi vaikuttaa.

08 toukokuuta, 2008 11:26  
Blogger ½Totuus sanoi...

Voin kuvitella, kuinka raastavaa on puhua samat asiat uudestaan. Noh, nyt se on ohi.

Haluaisinkin kuulla mielipiteenne Vihti/Sukari/Vapaavuori- asiasta.

Olen itse pöyristyneenä lukenut Hesarin keskustelua ja olen tullut siihen tulokseen että suurin osa ihmisistä ei kertakaikkiaan tajua!

Itse olen kokenut karvaasti Lempäälän IDEAparkin vaikutuksen, kun käyttämäni vaatekaupan miesten osasto siirrettiin Tampereen keskustasta sinne. #@&KELE!

08 toukokuuta, 2008 18:01  
Anonymous tjh sanoi...

Shöynöytseissä uuden Radiolaatikko-podcastin linkin osoite on väärin, pitäisi olla se joka näkyy tekstinä.

09 toukokuuta, 2008 10:45  
Blogger Naurispaja sanoi...

Ohoh, kirijootus virhe. Nyt linkki radiolaatikon sivuille pitäisi taas toimia. Kiitos tarkkaavaisuudesta tjh!

09 toukokuuta, 2008 12:26  
Anonymous Anonyymi sanoi...

Ei auta, aina vaan etiäpäin! Kuuntelimpa tuossa justiinsa teidän uusimman jakson. Tässä ollaan nyt nautittu hivenen jallua, joten taitaa olla viisainta että palaan asiaan huomenna. Huomenna sitten muutama kommentti ydin- ja vesivoimasta. Mitä mieltä liljat ovat Kollajasta ja Vuotoksesta?

t. Vanha Jokela

10 toukokuuta, 2008 19:40  

Lähetä kommentti

Linkattu muualta:

Luo linkki

<< Etusivulle